En nyt ehdi puuttua enempään, mutta Tonin asenne on minusta
mielenkiintoinen. Nimittäin kaikkea voi ja pitää ihmetellä, jos jaksaa.
Liiassa ihmettelyssä on vain se vaara, että lamaantuu ja menettää
toimintakykynsä. Tieto lisää tuskaa, ja liika pohdiskelu masentaa kenet
tahansa. Tyhmyys ja sokeus on rohkeuden ja itseluottamuksen edellytys ja
mielensä tyhjentäminen regeneroivaa meditaatiota.
Olen itsekin ajatusleikinomaisesti miettinyt, miten paljon hyötyä
kehitysmaille loppujen lopuksi on ollut pakollisen lukutaidon
tyrkyttämisestä. Mutta luulen tulleeni siihen johtopäätökseen, että se on
ollut lähes yksinomaan hyvä asia. Siitä huolimatta, että ihminen ja
kulttuurimme elää sittenkin yllättävän pitkälti puhutun sanan varassa (ja
muun kahdenkeskisen viestinnän varassa). Useimmat meistä kuulevat
esimerkiksi elämänsä tärkeimmät asiat suullisesti tutuiltaan.
Lukutaidosta on muuten varmaan aika paljon kirjoitettu, luulisi löytyvän
kulttuurihistoriaa tutkivia klassikkoteoksia, joissa lukutaidon merkitys on
analysoitu. "Lue enemmän, niin ihmettelet vähemmän" (lukutaidonkin
merkitystä ;-).
"Tietokonelukutaitoa" tai verkkolukutaitoa ei voi minusta pitää saman luokan
asiana kuin peruslukutaitoa. Se on vähän sama asia kun vertaisi uimataitoa
ja snorkkelin käyttötaitoa. Uimataidottomuus voi koitua kuolemaksesi.
Snorkkelin käyttö on intuitiivista ja helppoa, jos snorkkeli on hyvä.
t. Anssi